Miten innostuit oopperasta?
Ensimmäinen oopperakokemukseni oli Aleksanterin teatterissa nähty Jevgeni Onegin. Olin yli 10- mutta alle 15-vuotias ja istumapaikkani oli tolpan takana. Koska lavalle ei nähnyt eikä esityskieltä ymmärtänyt, tuli keskityttyä itse musiikkiin. Se teki vaikutuksen. Kun seuraavan kerran minua kysyttiin oopperaan, lähdin mieluusti mukaan.
Miten usein kuuntelet tai katsot oopperaa?
Oopperamusiikki on minulle peruselintarvike, jota kulutan lähes päivittäin. Muuten iskee puutostila. Se ei kuitenkaan ole käyttömusiikkia marketissa käymisen taustalle, vaan vaatii ja ansaitsee keskittymistä.
Pääsen nauttimaan elävän esityksen ylellisyydestä harvemmin kuin haluaisin. Oikeastaan on hyvä, että Oopperalle pitää erikseen tulla. Esitykseen valmistautumiseen menevä aika on rituaali, joka avaa aisteja ja herkistää taiteen ääreen. On ylellistä saada vain istua ja muuttua astiaksi, johon musiikki kaadetaan.
Parhaissa teoksissa musiikista välittyvä tunne pyyhkii sellaisenaan tietoisuuden läpi. Joskus pohdin, miten eri oopperat toimisivat absoluuttisena musiikkina ilman näyttämöllepanoa, lavasteita, henkilöhahmojen tarinoita ja kontekstia. Kaikkein olennaisin jäisi jäljelle, mutta paljon merkityksellistä putoaisi pois. Näyttämölle sinne sävelletty tietysti kuuluu.
Mitä fanitat oopperassa?
Ooppera on nuotteihin pakattua tunnetta. Olen vähän huomaamattani kerännyt vuosien varrella eräänlaista itsehoidollista tunnekirjastoa, joka koostuu eri aarioista. Sieltä voi vähän päivän mukaan valita melankoliaa tai hilpeitä ralleja – joko tunnelmaa vahvistamaan tai sen vastalääkkeeksi.
Oopperassa vallitsee myös ihan omanlainen aika-avaruus. Ei näitä teoksia voi katsoa kuin nopeaa toimintaelokuvaa. Jos sydänsuruinen tenori on kovaa vauhtia menossa hyppäämään rotkoon, voi katsoja olla varma, ettei hän toteuta uhkaustaan ennen kuin on ensin minuuttikaupalla vatvonut hanketta. Itse asiassa, jos jossain pitäisi tulla puukotetuksi, olisi oopperan lava tähän ylivoimaisesti paras paikka. Ensihoitoyksikkö ehtisi paikalle paljon ennen kuin henki lähtisi.