Tanssijoista koreografeiksi
Kansallisbaletin käännekohtia 12
Useista Kansallisbaletin tanssijoista on kehittynyt tanssijavuosien aikana myös koreografeja, joiden ura on jatkunut joko omien tanssiryhmiensä koreografina, Kansallisbaletissa tai maailmalla. Varhaisimmat koreografit ryhmän sisältä löytyivät jo ennen sotia.
Saxelin ja Sylvestersson nousevat balettimestareiksi
Suomalaisen Oopperan baletin tanssijana työskennellyt Alexander Saxelin oli pitänyt tanssijantyönsä rinnalla omaa balettikoulua, ja hänellä oli valmius myös koreografioiden laadintaan, kun hänet nostettiin vuonna 1935 ryhmän balettimestariksi. 1950-luvulla tanssijoiden joukosta nousivat muun muassa Irja Koskinen, jonka tunnetuin koreografia oli Pessi ja Illusia vuonna 1952, sekä Elsa Sylvestersson, jonka ura tuotteliaana koreografina jatkui 1980-luvulle saakka. Kansallisoopperan ohjelmistossa edelleen olevassa La Traviatassa on Sylvesterssonin koreografia.
Usean pienoisbaletin illat lisääntyivät ohjelmistossa merkittävästi 1970-luvulla, kun vanhoja koko illan teoksia pidettiin vanhanaikaisina ja ohjelmistoon haluttiin tarinallisten balettien rinnalle myös abstrakteja tanssiteosten aiheita. Tämä toi aiempaa suuremmat mahdollisuudet myös tanssijoille näyttää osaamistaan koreografeina. Vuosikymmenen kuluessa esimerkiksi Margaretha von Bahr, Seppo Koski, Tuula Källström, Doris Laine, Hans Meister ja Jorma Uotinen loivat koreografioitaan ryhmälle. Heikki Värtsi oli kunnostautunut tanssijan työnsä rinnalla etenkin oopperoiden ja musikaalien koreografina jo 1960-luvulla, ja hän loi balettia popularisoivan teoksen Ballet Sport 1975. Vuosikymmenen lopulla baletissa toimi myös erillinen kokeellisen tanssin pienryhmä, jonka tanssijat toteuttivat omia koreografioitaan ja improvisaatiolla toteutettuja teoksia.
Baletin workshopit nostavat uusia koreografeja
Sylvesterssonin jäädessä 1980-luvulla eläkkeelle baletin piirissä ei ollut enää aiempien vuosikymmenten tapaan omista tanssijoista kasvanutta koreografien joukkoa. Vuosikymmenen kuluessa ohjelmistossa nähtiin useita Tommi Kitin ja Jorma Uotisen teoksia, mutta esimerkiksi Uotinen oli keskittynyt pääasiassa työhönsä Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän koreografina. Tanssijoita alettiinkin kannustaa kokeilemaan osaamistaan koreografeina muutaman vuoden välein järjestetyissä workshop-illoissa.
Uudessa Oopperatalossa 1990-luvulla mahdollisuudet koreografiworkshop-iltojen järjestämiseen paranivat, kun käytettävissä oli erillinen pieni näyttämö, Alminsali. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin workshop-iltoja järjestettiin lähes vuosittain, ja useat tanssijat tekivät omia koreografioitaan säännöllisesti monena vuonna. Workshop-illoista löytyi useita lupaavia koreografeja, jotka saivat luoda teoksia myös muuhun ohjelmistoon.
Javier Torres oli tehnyt ensimmäisiä koreografioitaan jo Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä 1990-luvun alussa, ja baletin workshop-illoissa hänen teoksiaan nähtiin vuodesta 1995. Ensimmäinen tilausteos Kansallisbaletille oli pienoisbaletti Unikot 2001, jota seurasi päänäyttämöllä kokoillan baletit Prinsessa Ruusunen 2008 ja Kaunotar ja Hirviö 2014. Tšekin kansallisbaletille hän toteutti Bajadeerin 2014, ja viimeisin hänen Kansallisbaletille toteuttamansa työ on ollut nykytanssiteos Flock, joka esitettiin videoteoksena koronapandemian vuoksi.
Päänäyttämöllä nähtiin muun muassa Marilena Fontouran Kajo 1998 ja Carmen 2003, Sami Saikkosen Petrolitaivas 2000 sekä Jouka Valkaman Reuna 2006, 91° N 2008. Anandah Konosen koko perheen baletti Muumipeikko ja pyrstötähti kohosi yleisömenestykseksi 2015, ja teos nähtiinkin Alminsalin lisäksi myös päänäyttämöllä. Näiden lisäksi Alminsalin ohjelmistossa oli muun muassa Thomas Rydbergin, Anu Sistosen, Aapo Siikalan ja Minna Tervamäen teoksia.
Omia tanssiryhmiä ja kansainvälistä koreografiuraa
Kansallisbaletin tanssijoiden riveistä on löytynyt useita koreografeja, jotka ovat perustaneet oman tanssiryhmänsä tai toteuttaneet kansainvälistä uraa koreografeina. 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Kansallisbaletin tanssijana työskennellyt Jorma Elo suuntasi kansainväliselle uralle tanssiessaan Cullberg-baletissa 1980-luvulla ja Nederlands Dans Theaterissa 1990-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa Elo alkoi suunnata urallaan koreografiksi, ja vuodesta 2005 hän on toiminut Bostonin baletin vakituisena koreografina. Hänen teoksiaan on nähty säännöllisesti myös Kansallisbaletin ohjelmistossa vuodesta 2002. Elo on tullut tunnetuksi abstrakteista pienoisbaleteistaan, mutta 2010-luvulla hän alkoi tehdä myös kokoillan juonellisia teoksia. Kansallisbaletin ohjelmistossa on nähty Kesäyön unelma 2015 ja Liisa Ihmemaassa 2016, ja Baletin juhlavuonna 2022 ensi-iltaan on tulossa Sibelius-baletti.
Tero Saarinen loi ensimmäiset sooloteoksensa työskennellessään Kansallisbaletin tanssijana 1980-luvun loppupuolella. Hän lopetti balettitanssijan uransa 1992 ja lähti Aasiaan opiskelemaan traditionaalisia tansseja ja butoa. Hän on luonut yli 40 teosta vuonna 1996 perustetulle omalle tanssiryhmälleen Tero Saarinen Companylle tai muille ryhmille kuten Kansallisbaletille. Viimeisimpiä Saarisen teoksia Kansallisbaletin ohjelmistossa ovat olleet Mariage 2012 ja Kullervo 2015. Keväällä 2022 Kansallisbaletissa saa ensi-iltansa Saarisen uutuusteos Wedge.
Johanna Nuutinen loi ensimmäisen oman koreografiansa workshop-iltaan 2006, ja Alminsalissa sai ensi-iltansa hänen teoksensa X-it vuonna 2011. Nuutinen lopetti uransa balettitanssijana 2015 ja keskittyi omien teostensa luomiseen. Kansallisbaletin juhlavuoden ohjelmistossa nähdään hänen uusi teoksensa Hyöky. Marjaterttu Willman teki 2000-luvun alusta alkaen useita koreografioita Kansallisbaletin workshop-illoissa ja perusti balettitanssijan työnsä rinnalla omia teoksia tuottavan Willman Dance Companyn 2012.
Kansallisbaletin nykyisistä tanssijoista koreografina on kunnostautunut etenkin Emrecan Tanış. jonka nykytanssikoreografioita on esitetty Suomen lisäksi mm. kansainvälisillä tanssifestivaaleilla Saksassa, Britanniassa ja Brasiliassa. Alminsalissa Tanışin teoksia on nähty mm. Next Steps -illoissa ja Balettioppilaitoksen näytöksissä. Hänen edellinen teoksensa Golden sai ensi-iltansa poikkeuksellisesti suoratoistona pandemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten vuoksi keväällä 2021.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (mm. Sakari Viika, Mirka Kleemola, Pentti Nissinen)
Kirjallisuutta
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Muita lähteitä
Kansallisbaletin käsiohjelmat (mm. Kullervo, Rankanen-Elo-Saarinen, Liisa Ihmemaassa)
Suomen kansallisoopperan ja -baletin arkisto
terosaarinen.com
willmandancecompany.fi
johannanuutinen.com
