Balettimusiikin vallankumous
Igor Stravinsky (1882–1971) järisytti balettimaailmaa 1910-luvulla säveltämällä uudenlaista vahvaa balettimusiikkia, joka vakiinnutti hänen asemansa yhtenä vuosisadan arvostetuimmista säveltäjistä. Ballets Russes -ryhmälle luoduista teoksista etenkin Petruška ja Kevätuhri käänsivät uuden sivun balettihistoriassa.
Impressaari Sergei Djagilev järjesti vuodesta 1909 Ballets russes -esityksiä, jotka saivat Pariisin ennenkokemattoman innostuksen valtaan. Hän onnistui kiinnittämään tekijöiksi aikansa parhaat kuvataiteilijat, tanssijat ja säveltäjät. Erityisen merkittävä oli yhteistyö Igor Stravinskyn kanssa. Djagilev tilasi häneltä musiikin Tulilintuun (1910), Petruškaan (1911) ja Kevätuhriin (1913).
Musiikillisesti yksi Stravinskyn keskeisiä uudistuksia oli rytmin käyttäminen itsenäisenä musiikillisena ilmaisukeinona. Rytmisten tehojen vaikuttavuuden takasi ennenkuulumattoman värikäs ja tehokas orkestrointi. Petruškassa ja varsinkin Kevätuhrissa Stravinsky vei sinfoniaorkesterin mahdollisuudet äärirajoille.
Kuva: George Grantham Bain Collection, Wikimedia Commons
Ensimmäisen näyn Kevätuhrista Stravinsky sai jo Tulilintua säveltäessään. Stravinskyn oli määrä aloittaa Kevätuhri Tulilinnun jälkeen, mutta hän innostuikin säveltämään konserttikappaletta pianolle ja orkesterille. Siihen liittyi näyttämöllinen mielikuva orkesteria koettelevasta nukesta. Stravinsky soitti teosta Djagileville, joka huudahti heti innostuneena: ”Tämähän on baletti!” Ja niin Petruška alkoi muotoutua näyttämöteokseksi.
Tulilintuun verrattuna Petruška on musiikillisesti radikaali, vaikka lähtökohtana ovat hyvinkin perinteiset sävelkulut. Osa niistä on suoraan kansanmusiikista lainattuja, keskeinen posetiiviteema taas on ranskalainen laulu, jonka Stravinsky kuuli katusoittajan esittämänä. Myös rytmisesti Petruška on vaihtuvine tahtilajeineen jotain uutta. Se aiheutti hankaluuksia tanssijoille, mutta koreografi Mihail Fokinin ja tanssijat eivät aavistaneet, että paljon pahempaa oli tulossa jo kahden vuoden kuluttua.
Kuva: Nikolai Bezobrazov, Wikimedia Commons
Kevätuhri sai alkunsa Stravinskyn näystä pakanallisesta riitistä, jossa viisaat vanhukset istuvat ympyrässä ja katsovat nuorta tyttöä tanssimassa itsensä kuoliaaksi. Ennenkuulumattoman monimutkainen musiikki oli vaativaa niin yleisölle kuin soittajillekin, jotka keskeyttivät harjoituksen monta kertaa luullessaan outoja nuottejaan kirjoitusvirheiksi. Stravinsky mullisti kaiken, niin harmonian, rytmin kuin orkesterisoinninkin. Koko orkesteri on paikoin kuin valtava lyömäsoitin, välillä siinä taas on erilaisia rytmejä ja sointeja päällekkäin enemmän kuin kuulija pystyy hahmottamaan.
Vaslav Nijinskyn koreografioima kantaesitys muistetaan skandaalina, jossa musiikki peittyi yleisön huutojen alle. Sen jälkeen Kevätuhri on vakiinnuttanut paikkansa niin konserttisaleissa kuin balettinäyttämöillä yhtenä 1900-luvun kiehtovimmista teoksista.
Teksti JUHANI KOIVISTO
Artikkelin pääkuva ROOSA OKSAHARJU
Laajempi artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Stravinsky-illan käsiohjelmassa.
Stravinsky-ilta Kansallisbaletin ohjelmistossa 19.4.–18.5.2024.
