Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Kansallisbaletin käännekohtia 5
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä kansainvälisyyden tuulet toivat balettiin lukuisia tähtivierailijoita maailman johtavista balettiryhmistä niin lännestä kuin idästäkin. Talouspäällikkö Alfons Almin johdolla järjestettiin vuodesta 1957 alkaen joka kevät kansainväliset balettijuhlat, joissa idän ja lännen huiput kohtasivat ainutlaatuisella tavalla kylmän sodan keskellä.
Tähtiesiintyjiä Neuvostoliitosta
Ensimmäiset balettivierailut Neuvostoliitosta Helsinkiin nähtiin jo pian sodan jälkeen 1945, mutta tällöin vierailut järjestettiin vielä Suomi–Neuvostoliitto-Seuran kautta ja ne olivat luonteeltaan poliittisia; vierailujen tavoitteena oli näyttää suomalaisille, millaista kulttuuria neuvostojärjestelmä pystyy tuottamaan. Suomi oli ainoita rautaesiripun toisella puolella olleita maita, joka vastaanotti kulttuurivieraita Neuvostoliitosta.
Pian Stalinin kuoleman jälkeen 1954 Neuvostoliitto alkoi avautua kulttuurivaihdon merkeissä myös länteen. Suomalainen Ooppera tarttui välittömästi tilaisuuteen ja oli yksi ensimmäisistä länsimaisista tahoista, joka teki yhteistyötä suoraan Neuvostoliiton kanssa. Alfons Almin neuvottelutaitojen ansiosta Suomi menestyi hyvin kilpailussa huippuvieraista ja sai kohtuulliseen hintaan neuvostoliittolaisen baletin tähtiä vierailulle Helsinkiin. Nyt vierailujen taustalla ei ollut enää ensisijaisesti ideologia vaan taide.
Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli painottunut etenkin moskovalaisen Bolšoin vierailuihin. Ensimmäisiin kansainvälisiin balettijuhliin 1957 saatiin vieraaksi peräti 26 Bolšoin tanssijaa esittämään Joutsenlampi ja Bahtšisarain suihkulähde yhdessä Oopperan baletin omien tanssijoiden kanssa. Jo saman vuoden syksyllä myös Leningradin Malyi-teatterin baletti vieraili Oopperassa.
Kylmä sota laantuu näyttämöllä
Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat kulta-aikaa myös lännestä saapuvien vierailevien tanssijoiden ansiosta. Vuoden 1958 kansainvälisillä balettijuhlilla Helsingissä ensimmäisen kerran kylmän sodan aikana venäläiset ja amerikkalaiset balettitähdet kohtasivat, kun American Ballet Theatren ja Neuvostoliiton merkittävimpien balettiryhmien tanssijat vierailivat kaupungissa samaan aikaan ja kokoontuivat yhdessä suomalaisten tanssijoiden kanssa illallispöydän äärelle. Ilta jatkui tanssien ja leikkimielisen hyppykilpailun merkeissä. Idän ja lännen menestyksekäs kohtaaminen Helsingissä jatkui myöhempinä vuosina muun muassa ABT:n Neuvostoliiton kiertueella ja Bolšoin Yhdysvaltain vierailulla. Myös Suomi hyötyi kansainvälisestä näkyvyydestä saaden kutsuja ulkomaan vierailuille.
1950- ja 1960-luvuilla Helsingissä nähtiin taajaan länsieurooppalaisia baletin huippunimiä. Esimerkiksi läntisen maailman 1900-luvun tunnetuimpiin tanssijoihin lukeutunut brittiläinen Margot Fonteyn vieraili Helsingissä viisi kertaa ja Beryl Grey kahdesti. Ranskasta Helsingissä vierailivat puolestaan muun muassa Pariisin oopperan baletin tähdet Claude Bessy ja Attilio Labis.
Myös tiiviit suhteet itään jatkuivat säännöllisten tähtivierailujen merkeissä. Esimerkiksi venäläisen baletin tunnetuimpien tähtien joukkoon noussut Maija Plisetskaja vieraili Oopperassa yhteensä lähes 20 koko illan esityksessä esityksessä vuosina 1960–73, ja esitti vielä uudessa Oopperatalossa Kuolevan joutsenen gaalanumerossa 1993. Yleisön joukossa hänet nähtiin edelleen vuonna 2007 Anna Karenina -baletin ensi-illassa yhdessä teoksen säveltäneen puolisonsa Rodion Štšedrinin kanssa. Muita Helsingissä vierailleita venäläisiä balettitähtiä olivat esimerkiksi Galina Ulanova, Raisa Strutškova ja Nikolai Fadejetšev.
Kokonaisista ryhmistä Oopperassa vierailivat 1960-luvulla lisäksi muun muassa Unkarin valtionoopperan baletti, Baijerin valtionoopperan baletti, Estonia-teatterin baletti, Lontoon Royal Ballet sekä Ruotsin ja Tanskan kuninkaalliset baletit.
Suomalainen Ooppera pystyi tarjoamaan maailmantähdille usein vain vaatimattomia korvauksia, ja korvausten pienuutta perusteltiin katsomon pienellä koolla. Aleksanterin teatterin pienikokoinen näyttämö asetti omat haasteensa, kun suuriin näyttämöihin Neuvostoliitossa ja Länsi-Euroopan metropoleissa tottuneet tanssijat joutuivat sopeuttamaan tanssinsa Aleksanterin teatterin mittoihin. Toisaalta lämmin tunnelma pienessä teatterissa ja innostunut yleisö saivat maailmantähdet palaamaan Helsinkiin yhä uudelleen. Osalle tähtivierailijoista Helsinki toimi myös välipysähdyspaikkana matkalla vierailulle Venäjän suurille balettinäyttämöille.
Yhteistyötä myös kulisseissa
Tanssijavierailujen lisäksi yhteistyötä tehtiin myös kulisseissa. Jo ennen Bolšoin ensimmäistä suurta vierailua Bahtšisarain suihkulähteen koreografi Rostislav Zaharov oli saapunut Neuvostoliitosta Suomeen harjoittamaan teoksensa Oopperan baletin tanssijoille. Hänen ensivierailuaan seurasivat lukuisat muut koreografi- ja harjoittajavierailut vuosittain. Vierailevien neuvostoliittolaisten koreografien ansiosta Suomi oli erityisasemassa muuhun läntiseen maailmaan nähden, ja täällä saatiin nähdä esimerkiksi Leonid Lavrovskin Kivisen kukan ensiesitys itäblokin ulkopuolella. Lisäksi yhteistyötä tehtiin mm. ostamalla Bolšoista balettitossuja suomalaisille tanssijoille.
Oopperan baletti sai myös lännestä vieraakseen koreografihuippuja. Näistä merkittävin oli Pariisin oopperan baletin johtajana toiminut Serge Lifar, joka harjoitti teoksensa Romeon ja Julian sekä Suite en blancin suomalaisryhmälle 1960. Erikoisista tempauksistaan, kuten leikkimielisestä kaksintaistelusta, maailmalla tunnetuksi tullut Lifar herätti huomattavaa kiinnostusta myös Suomen lehdistössä.
Tähtivierailut jatkuvat
Vaikka ulkomaisten tähtivierailijoiden määrä väheni 1960-luvulta, on tanssijoita maailman huipulta nähty Kansallisbaletissa myös myöhempinä vuosikymmeninä. Uudessa Oopperatalossa baleteissa vierailivat esimerkiksi Roberto Bolle, Sylvie Guillem, Oliver Matz ja Elisabeth Platel. Jorma Uotisen johtajakaudella 1990-luvulla järjestettiin uudenvuoden aaton gaalaesityksiä, joiden tähtinä loistivat lisäksi muun muassa Carla Fracci, Emmanuel Thibault, Paloma Herrera, Angel Corella, Irina Dvorovenko, Maxim Belotserkovsky, Jean-Guillaume Bart ja Agnes Letestu.
2010-luvun tähtivieraita olivat esimerkiksi Polina Semionova, Svetlana Zakharova, Tamara Rojo, Isabelle Ciaravola, Friedemann Vogel ja Aleksei Timofejev. Koronapandemian syöstyä maailman poikkeustilaan Kansallisbaletti sai ainutlaatuisen mahdollisuuden kiinnittää Maria Kochetkovan kaudeksi 2020–2021, ja hän ehti tanssia Merirosvo-baletissa ennen pandemian aiheuttamaa esityskatkoa. Kokonaisten ryhmien vierailuista merkillepantavia ovat 2000-luvulla olleet esimerkiksi Nederlands Dans Theater 2007, Mariinski-teatterin baletti 2010 ja Bostonin baletti 2012.
Myös ulkomaisia koreografeja, harjoittajia ja opettajia vieraili baletissa yhä useammin, kun maailmankuulujen huippukoreografien tulkinnat yleistyivät Kansallisbaletin ohjelmistossa. Koko illan baletteja ovat toteuttaneet muun muassa Patrice Bart, Natalia Makarova, Sylvie Guillem, John Neumeier ja Heinz Spoerli ja nykytanssiteoksiaan Kansallisbaletin tanssijoille ovat harjoittaneet esimerkiksi Mats Ek, Jiří Kylián, Ohad Naharin ja William Forsythe.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (Taisto Tuomi, Roosa Oksaharju)
Kirjallisuutta
Juhani Koivisto: Suurten tunteiden talo (WSOY 2011)
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Suomen kansallisbaletti 90 (Suomen kansallisbaletti 2012)
Irma Vienola-Lindfors & Raoul af Hällström: Suomen Kansallisbaletti 1922–1972 (Fazer 1981)
Muita lähteitä:
Suomen kansallisoopperan ja -baletin arkisto
Askelkuvioita ja rytminvaihdoksia 6: Tässä teille balettia Neuvostoliitosta! Podcast, Yle Areena 2021.
Katso Yle Areenassa
Katso Elonetissä
Kuuntele Yle Areenassa
Suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
Yksityisestä balettikoulusta ammatilliseksi oppilaitokseksi
