Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Kansallisbaletin käännekohtia 1
Kotimainen Ooppera eli myöhemmin Suomalainen Ooppera ja Suomen kansallisooppera aloitti toimintansa Bulevardin varrella venäläisessä varuskuntateatterissa, Aleksanterin teatterissa 1911. Suomen itsenäistyttyä ja venäläisen omaisuuden siirryttyä Suomen valtiolle Aleksanterin teatteri luovutettiin Oopperalle väliaikaiseksi oopperataloksi 1919. Oopperassa tarvittiin alusta saakka jonkin verran tanssijoita, ja oopperanjohtaja Edvard Fazer hyödynsi muun muassa vapaan tanssin pioneeria Maggie Gripenbergiä sekä hänen tanssijoitaan. Oopperan saatua Aleksanterin teatterin omaksi kotipesäkseen 1919 Fazer alkoi kerätä määrätietoisesti tanssijoita balettiryhmän perustamiseksi.
Suomalaisen balettiryhmän synnystä saadaan kiittää Edvard Fazeria. Sveitsiläissukuinen veljessarja on vaikuttanut suomalaisten elämään monella alalla: Konrad perusti pitkäikäisen musiikkikaupan ja Karl konditorian ja makeistehtaan, Edvard puolestaan toimi Kotimaisen Oopperan ensimmäisenä johtajana. Edvard Fazerin kiinnostus oopperaa ja balettia kohtaan oli näkynyt jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin hänen Venäjän keisarillisesta baletista kokoamansa tanssijaryhmä kiersi menestyksekkäästi Eurooppaa Helsingistä Wieniin tähtenään legendaarinen Anna Pavlova. Suomessa ryhmä nähtiin Kansallisteatterin vasta muutama vuosi aiemmin valmistuneella näyttämöllä vuonna 1908.
Balettiryhmän kokoaminen alkaa
Tanssijoita palkattiin syksystä 1921 alkaen Lepakko-operetin ja oopperan Jevgeni Onegin tanssikohtauksiin. Ensimmäisen vakituisen sopimuksen sai viipurilaissyntyinen, Pietarissa balettia opiskellut Mary Paischeff, joka toi mukanaan ryhmän balettimestariksi Pietarista kotoisin olevan George Gén. Gé oli baletin suhteen lähinnä itseoppinut, sillä hän perehtyi balettiin Pietarissa toimiessaan balettikoulussa pianistina. Fazer kuitenkin luotti siihen, että juuri Géllä on taitoa ja uutteruutta käynnistää baletin toiminta, ja Géstä kehittyikin ryhmän pitkäaikainen balettimestari, jonka ura ryhmässä päättyi vasta 1962.
Suomalaisen Oopperan balettiryhmän alkumetreillä kaikki olivat vielä kokemattomia aloittelijoita. Ryhmään oli haalittu tanssijoita helsinkiläisistä yksityisistä balettikouluista, ja tanssijoiden taso oli kirjava. Vasta neljä tanssijaa osasi tanssia varpaillaan, ja tossutkin olivat omatekoisia. Pääroolissa Odette-Odilena nähtiin Paischeff, joka oli saanut hankittua tossunsakin Italiasta. Koska miestanssijoista oli huutava pula, Gé sai itse tanssia prinssi Siegfriedin roolin – vajavaisista tanssitaidoistaan huolimatta. Kävelyrooleissa voitiin käyttää myös laulajia, kuten Elbe Nissistä kuningataräidin roolissa. Harjoituksissa pianoa soittivat Edvard Fazer, Oskar Merikanto ja Tauno Hannikainen.
Ensimmäinen Joutsenlampi
Balettiryhmän ensimmäinen esitys, Joutsenlampi, nähtiin 17. tammikuuta 1922. Uhkarohkea valinta ensimmäiseksi esitykseksi kertoi Fazerin ja Gén kunnianhimosta; tätä myöhemmin koko maailman tuntemaksi teokseksi kohonnutta balettia oli aiemmin esitetty vain Venäjän suurissa balettiryhmissä ja Prahassa. Yleisö ja lehdistö ymmärsivät, kuinka historiallisen tapahtuman äärellä ensi-illassa oltiin, ja lehdistö kertoi monin sanoin ”kaunoliiketaiteesta”, joka otti ensiaskeleitaan Suomessa.
Ensimmäisen esityksen tasoa on vaikea arvioida jälkikäteen, sillä filmimateriaalia ei ajalta ole säilynyt, ja valokuvat olivat jäykkiä poseerauksia pitkän valotusajan takia. Kriitikot olivat pitkälti musiikkikriitikoita, joiden kokemus baletista oli ohut. Tanssijat itse puolestaan suhtautuivat myöhempinä vuosina ylikriittisesti nuoruusvuosiensa työhön. Yleisö kuitenkin otti baletin omakseen, ja ensimmäinen suomalainen balettiryhmä oli aloittanut toimintansa!
Alkuvaikeuksista huolimatta baletti alkoi kehittyä maassa aimo harppauksin, ja katsomossa nähtiin usein myös silmää tekeviä, kuten mielellään eturivissä istunut Mannerheim sekä Joutsenlammen ensi-illasta alkaen aitiossaan viihtynyt presidentti K. J. Ståhlberg puolisoineen. Joutsenlampea esitettiin täysille katsomoille kevään 1922 ajan, ja siitä tuli näytäntökauden suurin yleisömenestys, jonka ansiosta Ooppera kykeni maksamaan myös laulajien palkat.
Balettiryhmän synty vastaitsenäistyneeseen Suomeen oli hyvin samankaltainen kuin Virossa ja Latviassa. Molemmissa maissa nähtiin ensimmäinen koko illan balettiesitys saman vuoden loppupuolella ja molemmissa balettiryhmä perustettiin nimenomaan oopperan yhteyteen. Vaikka vanhoissa monarkioissa Keski-Euroopassa sekä Tanskassa, Ruotsissa ja Venäjällä baletti olikin vakiintunut taidemuotona jo 1700-luvulla, moni nykypäivän johtavista balettiryhmistä on syntynyt vasta 1900-luvulla. Esimerkiksi Lontoon Royal Ballet sekä New Yorkin American Ballet Theatre ja New York City Ballet on kaikki perustettu Suomen kansallisbalettia myöhemmin.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (mm. L. Brännlund)
Kirjallisuutta
Juhani Koivisto: Suurten tunteiden talo (WSOY 2011)
Irma Vienola-Lindfors & Raoul af Hällström: Suomen Kansallisbaletti 1922–1972 (Fazer 1981)
Suomen kansallisbaletti 90 (Suomen kansallisbaletti 2012)
Muita lähteitä
Kansan Kuvalehti 7/1930
katso yle areenassa
Suomen Kuvalehti uutisoi ensimmäisestä Joutsenlammesta
Suosittelemme
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
Yksityisestä balettikoulusta ammatilliseksi oppilaitokseksi
