”Suurin inspiraationi lähde Ringissä on Wagnerin musiikki”
Kansallisoopperan suuren Ring-sarjan näyttävät puvut on suunnitellut Erika Turunen. Raumalaislähtöinen pukusuunnittelija opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja päätyi unelma-ammattiinsa Kansallisoopperaan 1990-luvun puolivälissä.
”Richard Wagnerin oopperasarja Ring on niin massiivinen teoskokonaisuus, että sitä tehdään vain harvoin. Siksi on ollut erityisen inspiroivaa syventyä näihin neljään oopperaan. Innostun haastavista ja oudoistakin projekteista, joissa ohjaajat tai koreografit tavoittelevat jotain uutta ja erikoista. Toisaalta minua kiehtoo Ringin kaltaisten tarinoiden ja mytologioiden lumo.
Kun suunnittelen pukuja, musiikki on aina lähtökohtani ja Ringissä suurin inspiraationi lähde on Wagnerin musiikki. Soitin itse pienestä saakka käyrätorvea Rauman Poikasoittokunnassa, ja opiskelin musiikkiopistossa. On kieltämättä ihmeellistä, miten Rauman kokoisesta pienestä kaupungista moni on ponnistanut Suomen musiikkielämään. Meidän orkesterissamme esimerkiksi soittaa raumalaislähtöinen käyrätorvisti Terhikki Tapani ja Rauman musiikkiopistossa opiskeli niin ikään ylikapellimestarimme Hannu Lintu.
Aloitin nuorena myös kuvataidekoulun, minkä innoittamana hain Taideteolliseen korkeakouluun. Ajatukseni oli valmistua kuvaamataidon opettajaksi. Ennakkotehtäviä työstäessäni vaatesuunnittelun tehtävät veivät minut mukanaan, ja niinpä hain lopulta vaatesuunnittelun puolelle. Olin aina rakastanut teatteria, sen tuoksua ja ilmapiiriä. Kun tajusin, että pukusuunnittelun voi yhdistää teatteriin, tiesin tulevaisuuden ammattini olevan siinä. On taianomaista, kun orkesteri soittaa, suuri näyttämö avautuu ja esiintyjät astuvat sen keskelle.
”Ensimmäiset pukuluonnokset Jumalten tuhoon tein jo vuonna 2018, jolloin maailmantilanne oli hyvin erilainen. Niinpä esimerkiksi oopperassa nähtävät kaasunaamarit on suunniteltu jo ennen koronapandemian puhkeamista Suomessa.”
Aluksi suunnittelin pukuja Sibelius-Akatemian oopperastudiolle, joka sijaitsi 1990-luvun alussa Meritullinkadulla. Ensimmäinen oopperapuvustukseni siellä oli Benjamin Brittenin ooppera Kesäyön uni. Oopperastudio kouli minusta opiskelujen ohessa pukusuunnittelijan. Kun pääsin Kansallisoopperalle töihin 1995 syyskuussa ajattelin, miten hienoa on työskennellä paikassa, jossa on oma orkesteri. Jo seuraavana vuonna Oopperatalossa tehtiin Ring, jonka ohjasi silloin Götz Friedrich.
Pukusuunnittelu ei ole sooloilua, vaan yhteispeliä. Ohjaaja Anna Kelolla oli alusta asti selkeä käsitys siitä, millainen Ringin visuaalisuuden tulisi olla. Tehtäväni on ollut tuoda hänen visionsa eloon. Alussa meillä ei ollut yhteistä näkemystä puvuista. Esimerkiksi Reininkultaan Anna halusi luoda antiikinajan jumalhahmoja, mikä sai minut hieman hämmentyneeksi – tuntui kuin olisin suunnittelemassa toogabileitä. Ymmärsin kuitenkin, että minulla on vapaus leikkiä väreillä ja muodoilla, ja lopulta löysimme hyvän kompromissin. Anna pystyi erinomaisesti perustelemaan visionsa koko saagalle, joka ulottuu antiikista nykypäivään ja kurkottaa lopussa jopa dystooppiseen tulevaisuuteen. Tämä työ siis vaatii paitsi kykyä innostua ja luoda, myös yhteistyötaitoja ja kompromisseja.
Olen suunnitellut pukuja sekä ooppera- että tanssiteoksiin, ja molemmissa taiteenlajeissa on omat erityispiirteensä. Tanssissa korostuu se, että puku tulee näkyviin kauttaaltaan, myös sisäpuolelta. Siksi on tärkeää pohtia, miltä asu näyttää liikkeessä, miten se aukeaa, miten se toimii nostoissa ja miten se istuu tanssijan päällä. Jumalten tuhon kaltaisessa pitkässä oopperassa täytyy erityisesti pohtia sitä, että laulajat ovat näyttämöllä yli viisi tuntia tuntia.
Ensimmäiset pukuluonnokset Jumalten tuhoon tein jo vuonna 2018, jolloin maailmantilanne oli hyvin erilainen. Niinpä esimerkiksi oopperassa nähtävät kaasunaamarit on suunniteltu jo ennen koronapandemian puhkeamista Suomessa. Annan ohjauksessa ihmiset elävät kirjaimellisesti omissa kuplissaan, ja hengittäminen näiden kuplien ulkopuolella tuntuu mahdottomalta. Jos haluaa poistua kuplasta, täytyy käyttää laitteita, jotka mahdollistavat hengittämisen saastuneessa ilmassa. Luonto ja kasvit tuntuvat epänormaaleilta, ja viljelylaatikossa oleva kasvi on kuin suoranainen ihme. Tämä visio luo mielenkiintoisen näkökulman tämän hetken maailmaamme.
Puvut sitovat teokset tiettyyn aikaan. Nykyhetkeen ja tulevaisuuteen sijoittuvan teoksen pukujen suunnittelu on aina eräänlaista tasapainoilua, sillä puvuista pitäisi luoda niin ajattomia, että niitä voidaan käyttää vielä kymmenenkin vuoden päästä. Trendeihin ei kannata liikaa takertua, koska samaa oopperatuotantoa esitetään usein vuosien ajan. Tosiasia kuitenkin on, että lopputulos suodattuu aina läpi sen aikakauden, jossa elämme.”
Teksti PETRA RÖNKÄ
Kuvat VEIKKO KÄHKÖNEN, RALPH LARMANN, STEFAN BREMER
Katso kuvia Ringistä
