Siegfried

Mime paljastaa kasvattinaan varttuneelle Siegfriedille, ettei ole tämän oikea isä. Hän näyttää Siegfriedille pirstoutunutta Notungia, jota ei pysty takomaan ehjäksi. Siegfriedin lähdettyä Vaeltaja tulee tapaamaan Mimeä ja kertoo hänelle, että Notungin voi takoa uudelleen vain hän, joka ei pelkää mitään.

Kun Siegfried tulee takaisin, Mime pyrkii saamaan selville olisiko hän riittävän peloton. Mime maalailee kauhukuvia, mutta Siegfried nauraa kaikille. Hän hajottaa miekan kappaleet alkutekijöihinsä ja onnistuu tekemään Notungin uudelleen. Sillä aikaa Mime tekee Siegfriedille tarkoitetun myrkkyjuoman. Molemmat lähtevät nyt Fafnerin asuinsijoille.

Alberich pitää vahtia Fafnerin lähellä tietämättä miten saisi himoitsemansa aarteen. Kun Vaeltaja astuu esiin, Alberich tunnistaa hänet Wotaniksi. Wotan kertoo, että pian tulee Fafnerin surmaamiseen pystyvä sankari, mutta aarteen haluaa Mime. Wotan herättää Fafnerin

varoitukseksi. Alberich tuo jälleen julki vaatimuksensa maailman herruudesta ja jää tarkkailemaan, kun Siegfried ja Mime tulevat.

Siegfried kuuntelee lintua ja yrittää vastata sille ruokopillillä ja hopeatorvella. Torvi herättää Fafnerin, ja taistelussa Siegfried iskee Notungin hirviön sydämeen. Kuoleva Fafner varoittaa Siegfriediä tulevaisuudesta. Fafnerin veri saa Siegfriedin ymmärtämään lintua, joka neuvoo häntä ottamaan sormuksen ja taikakypärän ja varoittaa Mimen juonista. Mime yrittää saada Siegfriedin juomaan myrkkyä, mutta Siegfried käyttää miekkaansa ja jättää Mimen ruumiin Fafnerin viereen. Metsälinnun ääni ohjaa hänet tulenliekkien keskellä vapauttamistaan odottavan naisen luo.

Wotan manaa esiin Erdan saadakseen kuulla, toteutuvatko hänen suunnitelmansa. Erda neuvoo Wotania kääntymään nornien puoleen ja vetäytyy murheissaan ikiuneensa

kuullessaan tyttärensä saamasta rangaistuksesta.
Kun Wotan yrittää estää Siegfriediä pääsemästä kalliolle, Siegfried katkaisee Notung-miekalla Wotanin keihään, joka oli kerran lyönyt miekan pirstaleiksi. Jumala väistyy syrjään ja antaa nuorukaisen kulkea vapaana tietään.

Siegfried raivaa tiensä tulen läpi ja kohtaa nukkuvan sankarin, joka onkin nainen. Siegfried toivoo löytäneensä kauan kaipaamansa äidin, mutta Brünnhilde kertoo hänelle äidin kuolleen. Hän torjuu aluksi Siegfriedin rakkaudentunnustukset, sillä vapauttajan tulee säilyttää puhtautensa. Lopulta tunteet saavat vallan ja Siegfried ja Brünnhilde vaativat rakkauden huumassa uhmakkaasti Valhallan ja sen jumalten tuhoa. He julistavat haltioituneina ”rakkauden kirkkautta, kuoleman riemua”.