Mikä on oopperaklassikko?

Oopperaklassikko on yleisesti erinomaisena pidetty teos. Sen musiikki tuntuu ajankohtaiselta ja samaistuttavalta riippumatta siitä, missä ja milloin teosta esitetään. Oopperaklassikoiden teemat käsittelevät ihmisyyden suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, rakkautta, petosta, hyvää ja pahaa. Mestarillisimmat sävellykset ovat myös antaneet vaikutteita myöhemmin syntyneisiin oopperoihin.

Oopperatalossa esitetään jokaisella ohjelmistokaudella klassikkoteoksia ja niiden uusia tulkintoja.

Pjotr Tšaikovski: Jevgeni OnegiN

Kun listataan maailman tunnetuimpia klassisen musiikin säveltäjiä, Pjotr Tšaikovski (1840–1893) on kärkisijoilla. Hänen rakastetuimpia teoksiaan ovat muun muassa baletit Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas, kuusi sinfoniaa sekä ooppera Jevgeni Onegin.

Jevgeni Onegin sai ensiesityksensä vuonna 1879. Ooppera oli syntyaikanaan radikaali: vauhdikkaiden ja dramaattisten näyttämötapahtumien sijaan Jevgeni Onegin käsittelee nuorten hahmojensa sisäistä maailmaa. Ensirakkautta, menetettyä nuoruutta ja täyttymätöntä kaihoa kuvaava mollivoittoinen musiikki on niin vetoavaa, että Jevgeni Onegin kuuluu monien oopperatalojen kantaohjelmistoon. Suomen kansallisoopperassa teosta on esitetty 258 kertaa yli sadan vuoden aikana.

Juoni pähkinänkuoressa

Nuori Tatjana rakastuu maailmaa nähneeseen Oneginiin ja kirjoittaa tälle kirjeen. Kopea Onegin ei välitä Tatjanasta. Tatjanan sisko Olga on kihlautunut Lenskin kanssa, mutta nuorten rakkaus päättyy traagisesti: Lenski riitautuu Oneginin kanssa ja ystävykset ajautuvat kohtalokkaaseen kaksintaisteluun.

Vuosia myöhemmin Onegin palaa ja huomaa Tatjanan avioituneen ruhtinas Greminin kanssa. On Oneginin vuoro kirjoittaa rakkauskirje, mutta Tatjana on tehnyt päätöksensä.

Synty ja tausta

Kuten moni muukin oopperaklassikko, myös Jevgeni Onegin perustuu kirjaan. Aleksandr Puškinin samanniminen runoelma julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 1833. Se on yksi venäläisen kirjallisuuden merkkiteoksista.

Keväällä 1877 säveltäjä Tšaikovski etsiskeli aihetta uudelle oopperalle. Kollega ehdotti Jevgeni Oneginia. Tšaikovski epäröi lyyrisen teoksen mahdollisuuksia oopperana, mutta tarttui kirjaan – ja innostui toden teolla. Oopperan käsikirjoitus syntyi yhdessä yössä, koko ooppera alle vuodessa. Säveltäjän innostus kuuluu myös fantastisessa musiikissa.  

Jevgeni Onegin valmistui Italiassa 1.2.1878, ja se kantaesitettiin Moskovan konservatorion voimin Malyi Teatrissa 29.3.1879. Katsomo oli tupaten täynnä, mutta vastaanotto oli aluksi viileähkö. Puškinin teksti oli monille pyhää ja sen muuntaminen oopperalibretoksi arveluttavaa. Lehdistö kuitenkin kiitti teosta ja siitä ennustettiin draamallisuuden puutteista huolimatta suosituinta venäläistä oopperaa, kuten sittemmin on käynytkin.

Musiikin tärpPi

Tšaikovskin surumielinen musiikki puhuttelee monia suomalaiskuulijoita. Syynä on melodialinja, joka tuntuu hyvin tutulta.

Vaikka Tšaikovski oli aikansa venäläissäveltäjiin verraten huomattavan ”länsimainen”, Jevgeni Oneginin musiikki perustuu 1800-luvun romantiikan ohella venäläisen musiikin tyylipiirteisiin. Yksi tärkeimmistä on seksti-intervalli, eli kuuden sävelaskeleen välimatka. Tämä välimatka esiintyy musiikissa sekä hyppynä että asteikoksi täytettynä, jolloin se usein suuntautuu alaspäin ja ilmaisee alakuloa.

Tyypillisessä kuviossa sekstihyppyä ylöspäin tasapainottaa asteittainen lasku takaisin alas. Suomalaisille tämä linja on tuttu monista tangoista ja Georg Malmsténin sävelmistä (kuuntele vaikkapa Nikkelimarkka laulumelodian alusta). Melodialinjat omaksuttiin Suomessa vuosisataisen Venäjä-yhteyden aikana ja ne ovat edelleen osa suomalaisten musiikillista äidinkieltä. Ei ole siis ihme, että Tšaikovskin musiikki puhuttelee suomalaisia.

Tragedia tosielämässä

Jevgeni Oneginin sävellystyön aikana taide ja tosi sekoittuivat traagisesti. Tšaikovski pohti avioitumista peittääkseen rikollisena pidetyn homoseksuaalisuutensa. Yllättäen hän sai rakkauskirjeen Antonina Miljukovalta. Tšaikovski ei vastannut tuntemattoman ihmisen kirjeeseen, mutta Miljukova ei luovuttanut. Toisessa kirjeessään tämä vakuutti edelleen rakkauttaan ja väitti, ettei voi elää ilman Tšaikovskia. Avioliitto solmittiin 18.7.1877.

Miksi Tšaikovski meni naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa? Säveltäjän ajatuksissa hänen oma elämänsä ja Jevgeni Oneginin tarina sekoittuivat. Tšaikovski kirjoitti: ”Täysin uppoutuneena säveltämiseen samastuin niin läpikotaisin Tatjanan hahmoon, että hänestä tuli minulle kuin elävä ihminen. Rakastin Tatjanaa ja olin raivoissani Oneginille, joka tuntui minusta kylmältä ja sydämettömältä keikarilta. Sain toisen kirjeen neiti Miljukovalta, ja asenteeni häntä kohtaan sai minut häpeämään ja suuttumaan itselleni.”

Kulissiavioliitosta ei seurannut mitään hyvää. Puolisoilla ei ollut puhuttavaa toisilleen ja Tšaikovski ahdistui niin paljon, että käveli hyiseen jokeen saadakseen kuolettavan taudin. Hän jäi henkiin, mutta pakeni veljensä luo Pietariin ja myöhemmin ulkomaille. Avioliittoa ei purettu, mutta pari ei tavannut toisiaan enää koskaan.

Jevgeni Onegin on Kansallisoopperan ohjelmistossa 9.2.–19.3.2024. Lue lisää teoksesta tästä linkistä.